Meillä on kissa. Aivan ihana maailman suloisin ja pehmein Kerttu-kissa. Kun ensimmäisen kerran silitin Kertun turkkia, en ollut vielä tiennyt, kuinka pehmeä voi jonkun eläimen turkki olla! Olin aivan hämmentynyt. Se oli kuin pehmeää silkkiä!
Kissa tuli meille pitkän harkinnan tuloksena. Omassa lapsuudenkodissa meillä oli kissa lemmikkinä ja olen aina ollut kissarakas tai kissaihminen mutta lapsien toivoessa vuosi toisensa jälkeen kissaa, mietin pitkään, jaksanko sitoutua seuravaksi n. 20- vuodeksi lemmikkieläimeen. Nyt kun kissa on ollut meillä kolmatta vuotta, en ole hankkimispäätöstäni katunut. Kissasta on ollut paljon iloa koko perheelle ja muistan kyllä sen tunteen omasta lapsuudestani miten paljon hyviä tunteita kissa itselleni antoi ja se oli kuin perheenjäsen.
Kissat ovat suloisia, pehmoisia ja lämpimiä. Ne hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme ja tuntuvat aistivan, jos olemme surullisia. Kissoilla on ihmeellinen taito nauttia elämästä, vaikka vain siitä pienestä hetkestä, jolloin omistaja silittää ja hellittelee tai hetkestä, kun saa makoilla auringonpaisteessa reporankana sohvalla. Tätä nautintoa on ihana katsoa ja toivoisi samalla, että itsekin kykenisi samaan.
Kun pehmeää kissaa silittää, aiheuttaa se itsellekin hyvänolon tunnetta. Silittäminen oikeastaan paikkaa molempien hellyydenkaipuuta. Kissoilla ei ole kiire mihinkään ja ne eivät tuomitse koskaan meitä. Kissan läsnäolo on ehdotonta. Kissan läsnäololla on muuten tutkitustikin rauhoittava vaikutus. Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen stressi vähenee ja verenpaine laskee, kun hän silittää pehmoista ja lämmintä lemmikkiä. Ja kissan kehräys on kuin kermaa korville 😊. Voisin kuunnella sitä tauotta tunnista toiseen ja sen rauhoittavalta vaikutukselta ei voi välttyä. Onkohan kissan kehräys äänitettä olemassa nukahtamisen helpottamiseksi niin kuin on esimerkiksi merenkohinaa tai lintujen laulua?
Lemmikit ehkäisevät myös yksinäisyyttä. Yksinäisyys Suomessa on kasvanut viime vuosina paljon ja joillekin ainoa, joka odottaa kotona työpäivän jälkeen on kissa tai koira. Erityisesti vanhuksille, jotka viettävät paljon yksin aikaa kotona, voi kotieläin vähentää yksinäisyyden tunnetta, kun seurana on koira tai kissa, jota voi silittää ja jolle voi jutella päivän asioista. Meilläkin joka kerta, kun avaan ulko-oven, tulee Kerttu heti eteiseen vastaan ja tervehtimään naukumalla.
Lemmikit ulkoiluttavat meitä (koirat vielä enemmän kuin kissat) ja saattavat tutustuttaa meitä uusiin ihmisiin. Vaikka meillä ei ole koiraa, on myös kissamme Kerttu nauttinut ulkoilusta omassa kantorepussaan, jonka läpi voi ihmetellä luontoa ja maailmaa. Siellä Kerttu voi levätä, kunnes ei enää jaksa valjaissa kulkea tai jos jostain syystä pelkää jotain. Kerttu on ollut mukana monilla sieniretkillä ja laavuvaelluksilla ja vaikuttaa oikeasti viihtyvän hiljaisen luonnon keskellä. Kissan kantoreppu korvaa myös kantokopan, joten jos nyt saisin valita uudelleen, jäisi kissan kantokoppa kauppaan ja panostaisin laadukkaaseen kantoreppuun.
Monet kissat kaipaavat leikitystä ja kissojen leluissa on paljon valinnanvaraa. Meidän kissalle on ostettu vaikka minkälaisia leluja, mutta parhaat kissojen lelut ovat silti olleet yllättävän yksinkertaisia kuten juomapillit ja pompomit (näitä saa mm. Sinellistä). Meillä on ollut piilo leikit erityisen suosittuja. Kerttu on löytynyt tuntien etsinnän jälkeen liinavaatekaapista, pakastimen takaa, vessan allaskaapista ja jopa roskiksen vetokaapista!
Kissat voivat antaa omistajalleen naurun- ja ilonaiheita ja piristää yksinäisen ihmisen päivää. Kissan leikkiä ei voi hymyilemättä seurata enkä yhtään ihmettele, miten jotkut ovat hurahtaneet katselemaan kissavideoita. Meilläkään ei koomisilta tilanteilta ole vältytty. Kerttu on päässyt vahingossa jahtaamaan hamsteria ja kerran se jäi jumiin puiston leikkimökin terassin alle, josta palomiehet saivat sen irrotettua. Loppu hyvin kaikki hyvin. Hamsterikin jäi eloon.
Joillekin voi ongelmaksi koitua joskus se, ettei löydä lemmikilleen hoitajaa matkan tai viikonlopun ajaksi. Joitain eläinhotellejakin on olemassa, mutta ne eivät kata läheskään koko Suomea ja lisäksi ovat melko kalliita. Me olemme olleet onnekkaita, sillä lähipiirissämme on ollut kissarakkaita ihmisiä, jotka ovat mielellään ottaneet meidän Kertun tarvittaessa hoitoon. Mutta monille hoitopaikan löytäminen on oikea ongelma. Onkohan tätä varten jo keksitty facebook ryhmiä? Ryhmiä voisi perustaa paikkakuntakohtaisesti niin kuin kaiken maailman kirppispalstat ja siellä huhuilla ja tarjota hoitopaikkaa pientä korvausta vastaan. Aivan loistava idea, vai mitä?